Maanantaina 22.5. järjestettiin Satakunnan KOHDATESSA!? -seminaari, jossa puheenaiheina olivat nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tärkeys lastensuojelussa. Seminaariosallistujat saivat lopuksi kirjoittaa post-lapuille seminaarin herättämiä ajatuksia. Tässä niistä muutamia:
Välittäminen.
Menneisyys ei ole tulevaisuus.
Luottamus lastensuojelun tulevaisuuteen.
Hämmennys nuorten vahvuudesta. <3
OLE LÄSNÄ.
Entistä vahvempi halu lasten- ja nuortensuojelutyön ammattilaiseksi. Aito kiinnostus ja kuuntelu.
Kuinka pieni ja tarvitseva lapsi onkaan.
Kiitollisuus tästä kokemuksesta. Kohtaaminen on kaiken A ja O. Se tulee lastensuojelussa mahdollistaa.
Kohtaaminen – katso, kuuntele, keskity, kehu, kerro…
Mahtavia nuoria! Ihania! Tulevaisuus on teidän!
Olo on mykistynyt… Vaikuttava iltapäivä!
Kunnioita mua ja mun vanhempia, mekin olemme ihmisiä.
Odottava fiilis, varmuus, että ollaan oikealla tiellä (sijaisvanhemmaksi haluava).
Lasten tulisi saada olla lapsia.
Miten tärkeää on pysähtyä käsillä olevaan hetkeen lapsen/nuoren kanssa – arvostavasti.
Miten itse voin parantaa työskentelyäni? Koskettava olo.
Pohdiskelu ja surullisuus. Pitää tehdä jotain asioiden eteen.
Olo on liikuttunut! Lämmin ajatus näistä rohkeista nuorista! KIITOS! <3
