Perjantaina 21.4. vietettiin kokemusasiantuntijailtaa Kuopion kaupunginkirjastolla. Näkemystä lastensuojelusta ja sijaishuollosta oli paljon, mukana oli työelämän edustajia, sijaisvanhempia, biologisia vanhempia ja nuoria kokemusasiantuntijoita. Ilta aloitettiin yhteisten pelisääntöjen luomisella, tutustumiskierroksella sekä käytiin osallistujien odotuksia illalle. Aloituksen jälkeen siirryttiin työskentelemään pienryhmissä teemoilla ”Mitä mielessä juuri nyt?” ja ”Onnistua Yhdessä”.

Odotukset

Odotukset iltaa kohtaan olivat vähintään yhtä moninaisia kuin osallistujajoukko. Illalta odotettiin näkökulmia lastensuojelun laatuun, kovasti toivottiin mielenkiintoisia ja yllättäviäkin keskusteluja, hyviä purinoita, uusia näkökulmia, avoimuutta, bioperheen ja sijaisperheen välisiä asioita. Työskentelyyn siirryttäessä suurin osa näistä odotuksista varmasti täyttyi.

Mitä mielessä juuri nyt? – työskentely

Pienryhmätyöskentely aloitettiin teemalla ”Mitä mielessä juuri nyt?” eli pohtimalla lastensuojelun kysymyksiä jotka olivat pohdituttaneet osallistujia ja jotka he halusivat tuoda yhteiseen keskusteluun. Pienryhmät nostivat keskeisimpiä asioita pohdinnoistaan koko porukalle. Laajasti oltiin yhtä mieltä siitä, että ”ymmärrys on lisääntynyt, mut muutos on hidasta” eli suunta on oikea vaikka välillä mennäänkin hitaasti. Yhteydenpitokysymyksistä nousi esille pientenkin viestin merkityksellisyys. Mikäli viesteihin ei vastata tulee kokemus siitä, että asia ei kiinnosta vaikka kyseessä on toisen elämä -> ”ollaan tapauksia, ei henkilöitä”.

Keskustelua heräsi paljon myös millaisia perheitä sijaishuollossa on ja onko hyvän perheen saaminen arpapeliä? Perhehoitoon kaivataan lisää valvontaa, sosiaalityöntekijän yksi käynti vuodessa koettiin täysin riittämättömänä, sosiaalityöntekijöiden tulisi kuulla lapsia myös kahdenkeskisissä tilanteissa. Esille nostettiin myös kysymys siitä, tulisiko jonkun muun tahon kuin sosiaalitoimen valvoa perhehoitoa? Toivottiin myös sijaisvanhempien osaamisen päivittämistä sekä uudelleen valmennusta. Nuoret toivovat, että heidät otettaisiin enemmän tosissaan omaan elämään liittyvissä kysymyksissä, lasten ja nuorten kanssa tulee keskustella. Kysymyksiä herätti myös se, että miksi ei sijoiteta tai ”nuori sijoitetaan itselleen”, millä tavoin kotiinjääneitä lapsia tuetaan jos sisarus sijoitetaan, miksi puututaan liian myöhään ja johtuuko tämä kaikki siitä, että rahat loppuivat kesken?

Isät & pojat lastensuojelussa ja sijaishuollossa. Puhetta oli näkymättömistä isistä ja siitä miten saadaan myös isät mukaan lasten elämään. Saavatko isät tarvitsemaansa tukea vai suosiiko rakenteet ja työntekijät äitejä? Millä keinoilla myös miehet saadaan mukaan? Monilta osallistujilta nousi huoli ja kokemus biologisen perheen tuen vähäisyydestä. Biologisia vanhempia tukemalla tuetaan myös heidän kykyään olla yhteydessä sijoituspaikan, työntekijöiden ja lasten kanssa. ”Apua kaikille jotka apua tarvitsevat – se hyödyttää kaikkia”.

Jälkihuolto puhutti ja kuohutti tunteita. Toimeentulotuen siirtyminen Kelalle vuoden 2017 alusta on aiheuttanut kohtuuttomia ongelmia myös jälkihuollossa oleville nuorille. Esimerkkejä: Jäkihuollon tuki on vähennetty seuraavan kuukauden toimeentulotuesta, maksusitoumuksia mm. apteekkiin on peruttu, nuoret ovat joutuneet ottamaan opintolainaa, tukia ei ole myönnetty, lastensuojelun jälkihuolto on ollut täysin vieras asia Kelan virkailijoille ym. Tähän toivottiin pikaista ja vahvaa puuttumista, että asiat saadaan takaisin raiteilleen.  Jälkihuollon jälkeinen elämä puhutti. Jälkihuolto tarjoaa nuorille tukea ja ohjausta mutta sen päättyessä vaihtuvat tahot joiden kanssa ollaan yhteydessä, uudet työntekijät ja täysin erilaisiin vastuihin ei aina olla valmiita. Itsenäistymiseen jälkihuollon jälkeen tarvitaan tukea. Kaikilla ei ole olemassa olevia verkostoja tukemassa ja yhteiskunnan tarjoamat palvelut saattavat olla ainoa vaihtoehto, usein byrokraattinen ja vaikeaselkoinen järjestelmä on kuitenkin hankala.

Koulunkäynnin merkitys tiedostettiin, siihen tulee kannustaa ja panostaa sillä se on jokaisen lapsen elämässä todella suuri vaikuttaja. Pohdittiin myös sitä onko muualla sosiaalihuollossa tia muissa palveluissa jo olemassa olevia toimintamalleja joita voitaisiin siirtää myös sijaishuoltoon. Esimerkkinä eroperheissä usein samanlaisuutta kuin sijoitustilanteessa. Eroperheissä kaksi vanhempaa, sijaishuollossa kaksi perhettä – voisiko erotyöstä ottaa oppia?

Onnistua yhdessä –työskentely

Pienryhmät jatkoivat työskentelyä teemalla ”Onnistua yhdessä”,  tarkasteltiin minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia yhdessä onnistumiseen sijaishuollossa liittyy. Pohdinnoista löytyi monia onnistumisia mutta myös kehitettävää. Edellytys yhdessä onnistumiselle: avoin ilmapiiri jossa asioista puhutaan.

”Hyvä sossu” otsikon alle löytyi monia ajatuksia. Sosiaalityöntekijöiden kohdalla toivotaan pysyvyyttä, luottamuksellisen ja hyvän suhteen luomisen perusta on se, että sosiaalityöntekijät eivät vaihdu jatkuvasti. Hierarkia suhteissa lastensuojelussa, sosiaalityöntekijällä aina valta suhteessa asiakkaaseen. Ketä kuullaan ja ketä uskotaan? Hierarkia tulee tiedostaa jotta ei synny kuiluja asiakkaan ja työntekijän välille. Tätä rakenteellista valtasuhdetta pystytään kuitenkin muuttamaan työntekijän toimesta. Hyvä sossu voi tavata asiakkaita myös viraston ulkopuolella, esim. kahvilassa tai jonkin toiminnallisen tekemisen parissa. Yhteydenpidossa toivottiin pääsyä pois ongelmakeskeisyydestä, sossu voi olla yhteydessä vaikka ei olisikaan mitään ihmeellistä asiaa, rennosti ja yhteisen luottamuksen kautta. Esimerkkinä nousi toiminnanohjausjärjestelmä joka voisi muistuttaa sosiaalityöntekijää mm. lapsen syntymäpäivistä tai valmistujaisista. Sossu voisi lähettää vaikka onnittelutekstarin tai muistaa lasta jollain muulla tavalla. Järjestelmän kautta työtä voitaisiin myös paremmin seurata, kannustaa työntekijöitä ja antaa palautetta.

Läsnäolon merkitys on suuri. Pienet asiat arjessa; ”Mitä kuuluu?” aidosti kuunnellen , huomioiden ja välittäen vievät eteenpäin. Yhteiset ruokailut ja huokailut hyvä paikka läsnäololle. Jaetun vanhemmuuden merkitys läsnäolon ja yhdessä onnistumisen kannalta  on suuri. Lapsella tulee olla oikeus rakastaa ja ikävöidä keitä he itse haluavat. Useasti lapset tarvitsevat luvan kiinnittymiselle sijoituspaikkaan biologisilta vanhemmilta. Ikävää tulisi pystyä käsittelemään yhdessä aikuisten kanssa, lohdutusta ja tunteiden sanoittamista. Jaettua vanhemmutta ja läsnäoloa kaivataan niin arjessa kuin juhlassakin, yhteinen kasvatusvastuu. Yhdessä onnistumisien juhliminen oli monelle merkityksellinen kokemus. Ei välttämättä järjestetä omia juhlia bioperheen ja sijaisperheen välillä vaan voidaan juhlia onnistumisia yhdessä tai käydä vaikka yhdessä teatterissa tms.

Lasten ja nuorten tulisi olla keskeisiä päätöksiä tehtäessä. Heitä tulisi kuulla ja uskoa sekä luottaa enemmän siihen mitä heillä on sanottavaa – kun on osallinen omassa elämässään ja tulee kuulluksi, onnistutaan yhdessä. Nuoret toivovat, että heitä ei vertailtaisi muihin sijoitettuna oleviin lapsiin/biologisiin lapsiin. Jokaisella tulisi olla vapaus olla oma itsensä ilman vertailua, kehittyä ja kasvaa omaan tahtiinsa. Sovinnon tekemisen merkitys nousi keskeiseksi asiaksi. Sovinto menneisyyden ja ihmisten kanssa auttaa pääsemään eteenpäin.

Verkostot ja vertaistuki olivat monelle merkityksellisiä asioita onnistumisien kannalta. Vertaistuki ja erilaiset verkostot niihin liittyen ovat tarjonneet uudenlaisen merkityksen omille kokemuksille, omista asioista on päässyt puhumaan ihmisten kanssa jotka oikeasti ymmärtävät ja tämä on johtanut omaan voimaantumiseen.