Menneisyyteen ei saa jäädä kiinni, mutta sitä ei pidä unohtaakaan.

Menneisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen on lapsen suojelua. Rohkeutta on tuoda ikäviä asioita esille, sillä se auttaa järjestelmiä korjaamaan omaa toimintaansa. Muistetaan kuitenkin myös ylisukupolvinen hyvä.

Eikä unohdeta:

Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/74821

#hyvämeissä #yhdessäkoettua