Satavuotiaassa Suomessa ihmisten kokemukset ja tarinat menivät syvälle ihon alle, suorastaan ravistelivat. Näin isolle kiertueelle ei voi lähteä ja luulla tulevansa muuttumattomana kotiin. Mitä kaikkea meidän pitäisikään vielä muuttaa ja tehdä toisin – se tieto löytyy ihmisiä kohtaamalla.
Vuoden aikana olemme eläneet ja kokeneet monia koskettavia hetkiä yhdessä yhteistyökumppaniemme kanssa. Kaikki tämä alkoi tavallisen työpäivän kahvipöytäkeskustelusta. Mikään tällainen ei olisi ollut mahdollista ilman yhteistä innostusta ja suurta panostusta aiheeseen. Kiitos siitä kuuluu kaikille mukana olleille!
Yhdessä tekemisessä on voimaa, yhdessä kokemisessa on vaikuttavuutta. Kun avaamme kokemuksiamme ja teemme niistä näkyviä, olemme samalla purkamassa lastensuojeluun liitettyä tabua ja erilaisia leimoja. Yksikin jaettu ja ymmärretty kokemus voi viedä monella tapaa yhteiskuntaamme parempaan suuntaan. Jokaisen tarina on arvokas, kertomisen ja jakamisen arvoinen. Lastensuojelun apua tarvitsevat lapset, nuoret ja perheet eivät kaipaa elämäänsä leimaa, vaan myötätuntoa, apua, tukea ja sitä, että joku uskoo heihin silloinkin, kun oma usko horjuu. He kaipaavat yhteiskunnan rakkautta.
Rakkaus kietoutui kiertueella kaiken ympärille. Sen merkitys tihkui esiin ihmisten kertomista tarinoista. Rakkaus korjasi, rakkaus hoiti. Rakkauden puute jätti tyhjäksi ja pelokkaaksi. Lasten pyyntö jo ennen kiertueen virallista avausta oli: pidä minusta huolta! Nuoret kertoivat, ettei vieläkään puhuta tarpeeksi siitä, että lastensuojelun parissa kasvavat lapset saattavat jäädä ilman tunnetta siitä, että heitä rakastetaan. On erittäin tärkeää tulla nähdyksi ja hyväksytyksi, saada paikka toisen ihmisen sydämessä. Ylisukupolvisuutta tutkiessamme törmäsimme huomioon, että tunnetaitojen merkitys aikuisiän ihmissuhteissa oli mitä merkittävimmässä osassa katkaisemaan huonoa kierrettä ja luomaan tilalle uusia, hyviä asioita.
Veritas per umbras – totuus löytyy varjoista. Tämän ajatuksen jätti meille galleriatilaan yksi näyttelyvieraistamme. On tärkeää, että me uskallamme katsoa sinne, missä toisinaan on synkkää ja pimeää. Joskus on elintärkeää, että aikuiset uskaltavat mennä lasten varjoihin, jotta voimme yhdessä löytää valoa toivoon. Muistetaan, että ammattilaisten tehtävänä ei ole toivon valolla asiakkaiden sokaiseminen. Heidän tehtävänään on varovasti tukea ihmisiä niin, että toivon valo syttyy heidän sisällään ja kasvaa unelmien liekiksi.
Lastensuojelua kehitetään parasta aikaa eteenpäin esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa. Rakenteiden muuttaminen on tärkeää, mutta samalla meidän tulee päivittää myös lastensuojelussa käytettävä termistö uudelle itsenäisyyden vuosisadalle. Tehdään se YHDESSÄ!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaen Yhdessä Koettua –tiimin Helena, Johanna ja Marjukka